Kaj Westersund

Kesällä 2008 Ju Jutsu -leirin yhteydessä tarjoutui mahdollisuus haastatella valmentajaa Kaj Westersundia (3. dan). Westersund on pitkänlinjan budoharrastaja, joka on aloittanut systemaattisen harrastuksensa -70 luvun lopulla.

Historia

Österman sanoo kirjassaan: ”Suomeen jujutsu rantautui Juko-ryu -nimisen goshinjutsutyylin muodossa brittimestareiden Richard Morrisin ja Robert Clarkin mukana”. Auvo Niiniketo, jonka opissa olet jujutsun ensiopetukset saanut, on ollut Morrisin ja Clarkin opissa. Itse olet ollut Niinikedon, Morrisin ja Clarkin opissa ja nähnyt erilaisia opetusmetodeita myös ruotsissa ja saksassa.

1) Monissa itämaisten lajien kulttuurissa ja historiassa puhutaan kunniasta ja kunnioituksen saamisesta.
a) Miten näit tämän asian urasi alkumetreillä?

Varmaan yhtä naiivisesti kuin useimmat.

b) Oliko joku sinua opettaneista opettajista sellainen, että voit sanoa kunnioittavasi häntä?

Olen jossakin vaiheessa varmasti kunnioittanut kaikkia opettajiani. Valitettavasti on useiden kohdalla käynyt niin että kun on oppinut tuntemaan heidät paremmin kunnioitus on loppunut. Joidenkin kohdalla se on säilynyt ja joidenkin harvojen kohdalla jopa lisääntynyt.

Joidenkin kohdalla pystyn kyllä kunnioittamaan heidän teknistä osaamista mutta en voi kunnioittaa heitä ihmisinä.

c) Miten termit ”kunnia” ja ”kunnioitus” on muuttunut ajatuksissasi tänä päivänä?

Luulen että useimmat ihmiset sekoittavat kunnian omaan egoon. Jotkut pitävät itseään liian tärkeinä tai pelkäävät kasvojen menetystä. Viimeksimainittu on tavallista aasialaisissa kulttuureissa mistä monet taistelutaidot tulevat.

Niin sanotun ”kunnian” takia ollaan sitten valmiita valehtelemaan,puhumaan pahaa toisista, tappamaan ja kuolemaan ja jopa aiheuttamaan myös ulkopuolisille osapuolille kärsimyksiä.

Minun mielestäni ”kunnia” kuuluu henkilöille jotka saavat positiivisia asioita aikaiseksi, edistävät kanssaihmisten hyvinvointia aidolla tavalla välittämättä siitä saavatko he itse mainetta / ”kunniaa” sitä tehdessään. Sinun ”kunniaasi” kukaan muu ei voi viedä, ainoastaan sinä itse.

Kunnioitus on kuin kaksisuuntainen katu, liikennettä molempiin suuntiin. Opettajan pitää myös kunnioittaa oppilaitaan muuten kysymyksessä on vain kulttimainen palvonta.

Lajien ja erilaisten tyylisuuntien syntymiseen vaaditaan uskomattoman laajaa tutkimusta ja vahvaa omistautumista. Auvo Niiniketo kehitti suomalaiseen käteen sopivan Hokuto-ruy Jujutsun. Sinulla itselläsi on tietotaitoa niin Jujutsusta kuin myös Escrimasta, Kobudosta, Tai Chista, Karatesta; Laaksonen kirjoittaa kirjassaan seuraavasti: ”Westersund on tutustunut kamppailulajeihin laajalti. Karaten, Jujutsun ja Escriman lisäksi hän on harjoitellut Iaidoa, Kobudoa, Kuydoa ja Wing Chunia sekä hieman Tai Chitä. Lajeista on löytynyt paljon yhteistä, esim. escriman ja kobujutsun väistöissä on paljon samankaltaisuutta. Hänen mielestään lajit ovat toisiaan tukevia, ja niiden tekniikat lainattavissa. Lainaamalla löydetään kullekin etäisyydelle tehokkain ratkaisu”.

2) Lajit täydentävät toinen toisiaan.
a) Oletko ajatellut kehittäväsi omaa tyylisuuntaa yhdistämällä näiden muiden lajien vahvuuksia ja täydentävillä osilla?

Se mitä teen on minun oma tyylini. En katso tarpeelliseksi tehdä siitä mitään ”virallista” tyylisuuntaa. Se on kuitenkin vain nimi.

b) Kuinka usein Jujutsu opetuksesi perustuu näiden muiden lajien täydentäviin osiin?

Jos löydän jonkun toisen lajin harjoitusmetodeista jotain mitän katson hyödylliseksi pyrin käyttämään sitä, ehkä vähän muunneltuna, myös ju jutsuharjoituksissa.

Yleensä en pyri lainaamaan ”tekniikoita” toisista lajeista mutta joskus joutuu toteamaan että joku laji tekee jonkun osion paremmin joten miksi tyytyisin huonompaan versioon jostain vain sen takia että se on ”alkuperäinen”.

c) Vai näetkö, että lajit kuuluvat olla omassa kategoriassaan ja harrastajan tulisi opiskella kutakin lajia erikseen mahdollisimman laajan tietotaidon saavutamiseksi – ja mikä tällöin olisi hyvä lukumäärä samanaikaisesti harjoiteltaviksi lajeiksi ilman että ne ”sotkisivat” toisen lajin oppia?

Itse pyrin opettaessani lajeja pitämään niitä ”omina lajeinaan” enkä sekoita lajeja keskenään. Jos joskus teen jotain mitä olen ottanut toisesta lajista sanon sen myös oppilailleni.

Se mitä itse teen vapaamuotoisissa harjoituksissa perustuu siihen mitä minun kehostani sillä hetkellä tulee ulos. Ei voi ajatella että nyt käytän ju jutsua tai escrimaa tai silatia.

Reagointi on spontaania. Täytyy muistaa että kaikki lajit ovat aikoinaan ”varastaneet” tekniikoita ja ideoita toisiltaan kehittyäkseen. Jos löydät menetelmän joka parantaa mahdollisuuksiasi selvitä hengissä olisi typerää olla hyödyntämättä sitä.

”Puhdasta” tyyliä ei varmaan ole niinkuin ei myöskään ”puhdasrotuisia” koiria. Mitä enemmän koirarotuja jalostetaan, sitä enemmän sairauksia ja luonnevikoja niihin tulee. Samoin käy taistelulajeille.

Montako lajia pystyy harjoittelemaan samaan aikaan riippuu henkilökohtaisesta vastaanottokyvystä ja käytettävissä olevasta ajasta. Lajikombinaatio vaikuttaa tietysti myös. Mitä lähempänä lajit ovat toisiaan sitä helpompaa, kun taas kahden hyvin erilaisen lajin harjoitteleminen yhtä aikaa voi olla tosi hankalaa tai jopa mahdotonta lahjakkaallekin yksilölle.

Laaksosen kirjan mukaan: ”Kamppailulajin harrastajan pitää Westersundista tähdätä siihen, että hän kehittyy henkisesti. Harrastuksesta pitää pyrkiä löytämään eväitä elämää varten”.

3) Näetkö, onko opettaja ”vastuussa” harrastajan henkisen kehityksen ”kouluttamisesta” ja kuinka paljon seuraat harrastajan henkistä kehitystä fyysisen kehityksen rinnalla? Olet sanonut, että Auvo Niiniketo ei ollut sinällään kiinnostunut itse lajista vaan mahdollisimman laajan organisaation luomisesta. Laaksosen kirjan mukaan mielestäsi vääränlainen kaupallisuus lajien yhteydessä onkin tuomittavaa.

Kyllähän opettajalla on vastuu oppilaan kokonaisvaltaisesta kehittymisestä. Ongelmana on varsinkin ammattiopettajilla, kuten minulla, että oppilasmäärän täytyy olla riittävän suuri jotta itse pysyisin hengissä. Mitä suurempi ryhmä sinulla on, sitä mahdottomampaa on seurata kaikkien kehitystä tarkasti. Ihmisen tuntemiseen menee kuitenkin pitkä aika ja vaikka taistelulajien harjoitustilanteet nopeuttavat tätä prosessia tulee välillä ikäviä yllätyksiä vastaan.

Fyysinen kehittyminen on niin paljon helpompi nähdä. Ellei minun tarvitsisi ajatella taloudellista puolta lainkaan opettamisessani oppilaitteni määrä olisi huomattavasti pienempi.

4) Mitä mieltä olet esimerkiksi Choy Lee Fut Kung Fu organisaatiosta, jossa yhden lajin harrastaminen vuodessa 350 euroa (Turussa). Shaolin Dojolla samalla hinnalla harrastaa neljää eri lajia.

Niinkuin esim. merkkivaatteiden kohdalla korkeampi hinta ei välttämättä merkitse parempaa laatua. Suurin osa ihmisistä kuitenkin valitsevat lajinsa erilaisten trendien tai imagon mukaan eivätkä järjellä.

Loppujen lopuksi taistelulajien harrastaminen Suomessa on naurettavan halpaa. Muista että maksat opettajallesi jotta hän pysyisi hengissä ja pystyisi jatkossakin opettamaan sinua. Se mitä ja miten hän opettaa sinulle et voi saada rahalla vaan ainoastaan jos hän haluaa opettaa jotain sinulle.

Paljon on tilanteita missä oppilaalta vain otetaan rahat pois eikä ole aikomustakaan todella opettaa häntä.

Harjoitukset & Leirit

Suomessa on lajien historian aikana käynyt monia kansainvälisiä opettajia. Mm. Derroll Connelly (9. dan), Erich Reinhardt (7.dan).

5) Kuinka usein nykyään kansainvälisiä opettajia saadaan Suomeen vetämään treenejä / leirejä?

Varmasti saadan opettajia melkein niin usein kuin halutaan.Monet ukomaiset opettajat pitävät Suomesta ja suomalaisten asenteesta harjoituksissa. Ulkomaalaisia opettajia käy Suomessa monta kertaa vuodessa.

Östermanin sekä Laaksosen kirjoissa tulee esille ankara ja kova harjoittelu Japanin mantereella ja joidenkin vetäjien mukaan myöskin Suomessa. Tätä nykyä harjoittelu on vähemmän ankaraa vaikkakin tehokasta.

6) Kovuus ja ankaruus – tehokkuus ja teknisyys.
a) Millaisissa olosuhteissa näet että kova ja samanaikaisesti ankara valmentaminen saavuttaa paremman opin kuin tekninen koulutus?

Jos aikaa on rajoitetusti käytettävissä on satsattava fyysiseen kovuuteen ja tietyntyyppiseen aivopesuun. Fyysinen kehittyminen on nopeampaa kuin tekninen ja vääränlaisen itseluottamuksen kehittäminen nopeampaa kuin todellinen itsensä tunteminen.

b) Onko ankaruudella mitään tekemistä hyvän ja vahvan henkisen kasvun kasvattamisessa?

Kurin tarkoituksena on paitsi turvallisuuden lisääminen harjoituksissa itsekurin kehittäminen.Ilman itsekuria taistelulajeissa pitkälle pääseminen on mahdotonta. Oppilaalle on kurin kautta opetattava itsekurin merkitys.

c) Kuinka paljon psykologiset ärsykkeet edistävät tai haittaavat lajin oppimista ja ymmärtämistä?

Yleensä suurin este oppimiselle on oma ego mutta tietysti opettaja-oppilaan välinen henkilökemia on tärkeä. Taistelutaitojen opettaja on hankalassa asemassa sillä hänen pitäisi olla tiukka ja vaativa mutta ei siinä määrin että oppilas lannistuu, toisaalta hän ei voi olla liian lempeä ja auttavainen jolloin oppilas ei välttämättä yritä parhaansa koska saa joka tapauksessa kiitokset ja hyväksynnän. Jokaista oppilasta olisi kohdeltava yksilönä ja suurissa ryhmissä tämä on vaikeata.

Olet kuvannut Derryll Connellyä mahtavaksi taistelijaksi, joka pyrkii istuttamaan oikean henkisen asenteen – taistelutahdon – oppilaisiinsa jo alussa. Kaikille kamppailulajit eivät kuitenkaan sovi.

7) Persoonallisuus, henkinen kypsyys, asenteet.
a) Millainen persoona mielestäsi ei sovellu lajin harrastajaksi?

Henkilö jolla on ylimielinen asenne tai puutteellinen impulssikontrolli ei sovi taistelulajien harrastajaksi.

b) Miten ”väärät” persoonat karsitaan ja onko tuollainen karsiminen mielestäsi eettisesti ja moraalisesti oikein?

Ennen vanhaan mestareilla oli omat menetelmänsä testata tulevan oppilaan todellista halua oppia. Tänä päivänä kun joko taloudellisen pakon tai pelkän rahanahneuden takia halutaan mahdollisimman paljon oppilaita paljon enemmän soveltumattomia päästetään aloittamaan.

Kaikkein pahimmat tapaukset kyllä yleensä karsitaan ja tämä ei ole mielestäni vain opettajan oikeus vaan myös velvollisuus, muita harjoittelijoita ja yhteiskuntaa kohtaan.

c) Voiko ”väärät” persoonat oppia oikean asenteen ja kasvaa henkisesti siten, että lajin harrastaminen istuu kyseiselle henkilölle?

Joissakin tapauksissa tämä on kyllä mahdollista mutta yleensä se vaatii että henkilö on läpikäynyt jonkun dramaattisen tapahtuman elämässään joka pysäyttää hänet ajattelemaan. Muutoshaku täytyy tulla henkilön sisältä, sitä ei voi ulkopuolinen häneen istuttaa, ainoastaan rohkaista aitoa halua muutokseen.

d) Mikä on paras tie löytämään omalle fysiikalle sopiva laji?

Kokeilun ja erehdyksen kautta.

e) Onko mahdollista erikoistua vain johonkin tiettyyn lajin haaraan ja jättää muita taitoja hieman vähemmälle – esim. katat ja asetekniikat, lukot ja hallintaotteet, heitot ja ottelu, tms.

Tietysti tämä on mahdollista ja joskus jopa ainoa mahdollisuus. Miten opetat esim. escrimassa kahden kepin tekniikkaa henkilölle jolla on vain yksi käsi. Useimmat taistelulajit ja niiden eri tyylit erikoistuvat johonkin tiettyyn osa-alueeseen ja ovat hyviä siinä. Erikoistumisessa ei sinänsä ole mitään pahaa mutta taistelulajeista puhuttaessa on muistettava että et välttämättä pysty aina valitsemaan ne olosuhteet ja mahdolliset aseet jolla kamppailu käydään joten pitää varautua monipuolisesti.

Laaksosen kirjan Kamppailijoita Dojolta Tatamilta mukaan luet paljon muita lajeja käsittelevää kirjallisuutta ja kiinnostuksesi Jujutsuun sai alkunsa lajia käsittelevästä kirjallisuudesta.

8) Kuinka tärkeänä pidät erilaista kirjallisuutta lajin hengen ymmärtämiselle?

Hyvä kirja voi olla hyvin avartava ja antaa uusia ideoita. Ongelmana aloittelijana on tietää mikä kirja on hyvä. Hienot kannet ja korkea hinta sekä tunnettu kirjoittaja ei välttämättä vielä tee kirjasta hyvää. Osa omista parhaista ”kirjoista” ovat suttuisia Xerox-kopioita.

Yleistä

Turun Shaolin Dojon verkkosivuilla on Jujutsusta kerrottu lyhyesti. Harjoittelusta kerrotaan soveltuvuudet myöskin nykyajan tilanteisiin, vanhoja perinteitä kunnioittaen.

9) Modernisuus, alkuperäisyys – Yin ja Yang
a) Miten moderni, eurooppalainen Jujutsu eroaa esim. Japanissa opetettavaan Jujutsuun?

Luulisin että suurin ero on harjoitustavoissa.Japanilaiset ovat yleensä hyvin muotoihin sidottuja, täällä sallitaan ja vaaditankin aikaisemmassa vaiheessa enemmän vapaamuotoista harjoittelua. Lisäksi pyritään ottamaan huomioon että tämän päivän vaatetus ja käyttäytymistavat ovat erilaisia.

b) Millä painoarvolla luonnehtisit Shaolin Jujutsun keskittyvän eurooppalaiseen ja alkuperäiseen Goshin Jujutsuun?

Kyllä molemmat ovat melkein yhtä vahvasti mukana. Ulkoinen olemus harjoituksissa on kuitenkin enemmän eurooppalainen.

c) Jujutsu ja asetekniikat – miten paljon lajissa on erilaisia asetekniikoita?

Hyvin suuri osa ju jutsun aseettomista tekniikoista tulevat asetekniikoista joten melkein kaikkia tekniikoita voidaan tehdä myös erilaisilla aseilla.

Pitkän linjan kouluttaja ja kamppailulajien tuntija, Kaj Westersund:

10) Millaisia asioita haluat painottaa yleisesti ottaen taistelu- ja kamppailulajeissa ja millaisen viestin haluaisit niin uusille kuin jo kokeneillekin harrastajille välittää?

On jaksettava tehdä pitkäjänteistä työtä ja ponnisteltava vaikeiden hetkien yli, niitä tulee kaikille. Tärkeätä on säilyä nöyränä ja jatkuvasti yrittää parantaa omia suorituksiaan. Siinä vaiheessa kun luulee osaavansa kaiken on edessä vain yksi tie- alaspäin.