Tempo-judon isälle musta nelosvyö – Hakamäki tömisyttänyt tatamia pian neljä vuosikymmentä

Viime vuonna 60 vuoden ikään ennättänyt nousiaislainen Hannu Hakamäki hankki ikään kuin omatoimisen synttärilahjan: judokonkari saavutti näyttökokeessa 4. danin mustan vyön. Jos daniasteikko ei mitään kerro, niin nelosvyön arvoa kuvastaa se, että niitä on myönnetty Suomessa vain nelisenkymmentä.

– Tämä vaatii vuosien työn tai sitten huippukilpailumenestystä. Kyseessä ei ole ansiomerkki pitkästä toiminnasta, vaan vyökokeen arviointi pohjautuu fyysiseen suoritukseen tatamilla. Minulla on vain vaatimaton kilpaura kansallisella tasolla enkä ole ollut Judoliiton tehtävissä. Maskun Tempossa olen kuitenkin ollut pitkään valmentajana, Hakamäki sanoo.

Tatamitoimintaa pitää olla taustalla, kun vyöasteen kohennusta lähtee tavoittelemaan. Se ei riitä, vaikka olisi vuositolkulla toiminut judoseuran puheenjohtajana.

– Vyökoe on puolen tunnin suoritus, jossa pitää osata muodollisia liikesarjoja ja judotekniikoita. Pari vuotta harjoittelin parini kanssa ennen koetta. Seuraavaa dania voisi yrittää kymmenen vuoden päästä, joten se taitaa tässä iässä jäädä saavuttamatta.

Maskun Tempo oli vielä 1970-luvun puolivälissä kohtalaisen hyvä yleisurheiluseura. Kun vetäjä muutti muualle, homma lässähti. Seuran kevätkokouksessa Teuvo Hämäläinen ehdotti judokokeilua. Pikkukunnassa harvinainen kamppailulaji lähti liikkeelle vuonna 1982 naantalilaisen Rami Lindströmin vauhdittamana.

– Olin pelannut Tempossa jalkapalloa viitisen vuotta ja kilpaillut yhtä kauan myös yleisurheilussa. Judosta olin jo aiemmin kiinnostunut, kun näin sitä telkkarista. Lähdin alkeiskursseille ja sitten Turkuun treeneihin. Joillekin vyö oli iso asia, mutta minulle merkitsi enemmän palo harrastaa judoa, Hakamäki muistelee.

Hakamäkeä voi kuvailla Tempon judon isähahmoksi. Alusta saakka mukana ollut mies on kunnostautunut vuosikymmenten aikana etenkin valmentajana.

– Valmennus on ollut ykkösjuttuni. Vähitellen taso nousi ja valmennustietämys koheni. Olin Kisakeskuksessa valmennusleirillä, jota veti neuvostoliittolainen huippuvalmentaja. Sieltä sain lisäoppia, vaikka ehkä välillä meni vähän yli hilseen.

Vaikka Hakamäki ei enää valmenna kilpajudokoita, hän on yhä tiiviisti mukana Tempon toiminnassa.

– Tempon judotilanne on normaali, vaikkei aktiivikilpailijoita kovin paljon olekaan. Judo kiinnostaa edelleen ja onneksi meillä on pitkän linja ohjaajia. Se näkyy, että nykyään lasten fyysiset lähtökohdat ovat usein heppoisammat kuin ennen.

Tempo oli vuonna 2002 SM-kisojen paras junioriseura kymmenen mitalin jättisaaliillaan. Urheilullisiksi kohokohdiksi veteraanijudoka nimeää myös Tanja Hakamäen ja Pihla Matikaisen Suomen mestaruudet naisten sarjassa.

– Tietenkin mitalit ovat mukavia, mutta ehkä hienompaa on se, että moni on löytänyt elinikäisen harrastuksen. Menestystä tärkeämpää on ollut yhdessä tekemisen meininki.

Hakamäkeä kiehtovat judossa lajin fyysisyyden lisäksi myös henkiset arvot.

– Taustalla on yhteisen hyvän periaate, joka tähtää siihen, että yhteiskuntaan saadaan parempia ihmisiä. Vaikka esimerkiksi karatessa etikettisäännöt ovat tarkemmat, niin myös judossa suunsoitto ja protestointi ovat asioita, joita ei sallita.

Nousiaisista 3-vuotiaana Maskuun muuttanut Hannu Hakamäki palasi synnyinkuntaansa 13 vuotta sitten. Hän istui viime vuosituhannen lopulla kolme kautta Maskun valtuustossa SKDL:n ja vasemmistoliiton ryhmässä.

– Politiikka kiinnostaa edelleen, mutta en aio yrittää paluuta. Tähän ei ole enää sellaista paloa kuin ennen, Hakamäki myöntää.

Nykypolitikointia Hakamäki seuraa surullisin mielin.

– Suunsoitto ja veljeily jopa fasistien kanssa pelottavat. Populismista ei hyvää seuraa, jollei tehdä selkeää pesäeroa ääriliikkeisiin. Se on hienoa, että nyt korona-aikana on tiukassa paikassa saatu yhteistyössä päätöksiä aikaan.

Vesa Penttilä / Vakka-Suomen Sanomat


Posted in Judo, Uutiset.